Yleistä | Esitykset | Tekijät | Kuvia

Tuiretuiset vaan ei keiretyiset

Yleistä

Kalevalan neljä tarinaa neljälle näyttelijälle, jouhikolle ja munniharpuille

Lemminkäinen, Aino, Kullervo ja Marjatta - neljä nuorta, joille aikuisten maailma ei näytä lainkaan kutsuvalta. Vanhemmat ja ympäristö vaativat yhtä ja omat tunteet toista. Niiden välisestä kuilusta kukin kiipeää omalla tavallaan. Tuiretuiset vaan ei keiretyiset kertoo tästä kiipeämisestä, joka ei aikojen kuluessa muutu juuri miksikään.

Lemminkäisen mytologisen sankarin sotisopa on riisuttu, samoin Ainon kanonisoidut palmikot. Vaka vanhaa partasuuta ei juuri näyttämölle päästetä. Jäljelle jäävät nuorten omat tarinat - ja Kalevalan huikea kieli. Sanat sopivat suuhun niin runolauluna kuin repliikkeinäkin. Äänimaailma syntyy esitystilanteessa vanhoilla soittimilla ja ihmisäänillä.

Suullisena perinteenä elänyt runous muuttui Elias Lönnrotin käsissä kivettyneeksi kirjaksi, mutta se ei tarkoita etteivätkö tarinat voisi jatkaa matkaansa. Eihän kansa niitä yhteen ääneen laulanut tietäen tekevänsä kansalliseeposta. Mekin päätimme laulaa omalla äänellämme.